Maanantaiaamuna herään seitsemältä herätyskellon soitton. Lapsi tuhisee makuuasennossa pinnasängyssään, on vielä syvässä unessa, niin syvässä, etten raaskisi herättää häntä, pakottaa pois unen lämmöstä. On vuoden 2022 ensimmäinen arkipäivä, ja lapsi on aloittamassa päivähoidon. Hän on vielä pieni, ikää on vasta 1 vuosi ja 3 kuukautta. Hänen elämänsä on muuttumassa isosti, mutta hän ei vielä tiedä … Jatka artikkeliin Uusi vuosi, uusi elämänvaihe
Kaksi vuotta sitten elokuussa aloitin eräopasopinnot, vuosi sitten jäin äitiyslomalle. Äitiyslomani päättyi kesäkuussa, ja vaikka lapsi – joka täyttää syyskuussa vuoden – on kotihoidossa ainakin vielä syksyn, tarkoitukseni olisi palata töiden pariin syksyn aikana pikkuhiljaa. Ensimmäiset jutut on jo sovittuna, ja ensimmäisellä juttukeikallakin olen jo ehtinyt käydä. Töihin paluu jännittää ja mietityttää. Osaanko enää mitään? … Jatka artikkeliin Kohti syksyä – retkeilyä ja pehmeä lasku töiden pariin
Kun eräopasopintojen syyslukukausi päättyi Muoniossa marraskuun lopussa ja aloitin opintoihin kuuluvan ensimmäisen työharjoittelujakson Luostolla, en aavistanut, että keväästä tulisi aivan erilainen kuin silloin luulin. En tiennyt, että aivan pian – jo tammikuun alussa – tekisin positiivisen raskaustestin ja että maaliskuun puolessavälissä koronavirusepidemia pysäyttäisi Suomen ja pistäisi kaikki kuviot – eräopasopintoni mukaan lukien – uuteen asentoon. Kun … Jatka artikkeliin Yllätysten vuosi 2020 – Valmistuin eräoppaaksi ja jäin äitiyslomalle
Sunnuntai-iltana hyppään autonrattiin ja suuntaan auton nokan kohti Muoniota. Ajatukseni ovat melko sekavat, sillä olemme edellisenä iltana juhlineet ystäväpariskunnan häitä Luostolla ja juhlat ovat venyneet pitkiksi. En oikein sisäistä, mitä juuri nyt on tapahtumassa: olen muuttamassa vuodeksi Muonioon erä- ja luonto-oppaan ammattiopintojen takia. Opinnot alkaisivat seuraavana aamuna. Olen ostanut oman auton (käytetyn Volkkarin) ja hankkinut … Jatka artikkeliin Elämä on muutosta – Aloitin eräoppaan opinnot Muoniossa
Perustin oman podcastin. Sen nimi on Liisa Lapin ihmemaassa, ja seikkailen siinä Lapissa. Podcastissa haastattelen eri puolella Lappia asuvia ihmisiä – joko tänne muuttaneita tai täällä ikänsä asuneita. Tähän mennessä jaksoja on ilmestynyt kaksi: ensimmäiseen jaksoon haastattelin Tankavaaraan joulukuussa Jyväskylästä muuttanutta Anne Sulanderia, toiseen jaksoon kahvilayrittäjä Heli Alataloa, joka on paljasjalkainen kittiläläinen. Podcastini ilmestyy Lapin … Jatka artikkeliin Podcast Lapista – Seikkailen Lapin Kansan podcast-sarjassa torstaisin
Kuuman kesän jälkeen tuli lämmin syksy, ja lämmintä syksyä seurasi musta marraskuu. Tuntui, ettei talvi tule tänä vuonna ollenkaan. Brittimedia haukkui Lappia Craplandiksi, paskamaaksi. Olen asunut Lapissa nyt neljä vuotta ja tottunut siihen, että marraskuussa saa huhkia lumitöitä. Tänä vuonna ei tarvinnut. Joulukuun alussa lumisateet sitten lopulta alkoivat, ja nyt maa on kauniin valkoinen. Lunta … Jatka artikkeliin On raikas talvisää – Talvi tuli sittenkin
Varsinaista nousua ei ole kuin reilut sata metriä, mutta kun pääsen vaaran laelle, eteen aukeavat maisemat, jotka saavat huokailemaan ja päästämään suusta ihastelevia äännähdyksiä. Ei voi olla totta, miten kaunista täällä on! On syyskuun 6. päivä, ja olen saapunut edellisenä päivänä Käsivarren Lappiin Kilpisjärvelle, jossa ruska-aika on jo alkanut. Aurinko paistaa, ja lämpömittari näyttää peräti … Jatka artikkeliin Värikylpyjä ja valohoitoa – Mieli elpyy ruskan väriloistossa
"Tänne ei muuteta. Se käy selväksi jo kauan ennen kuin pakkaan tavarani autoon muuttaakseni ne tänne. Joudun selittelemään, miksi lähden kaupungista ja muutan yli tuhannen kilometrin päähän." Kun kuulin Elin Willowsin keväällä ilmestyneestä kirjasta Sisämaa (Teos 2018), hätkähdin. Kirjan sanottiin kertovan nuoresta naisesta, joka muuttaa pieneen, syrjäiseen taajamaan jonnekin Ruotsin pohjoiseen, "Sisämaahan". Tarina kuulosti jokseenkin, … Jatka artikkeliin Hellepäivien mietteitä & yksi kirjasuositus: Elin Willowsin Sisämaa
Kun helmikuussa näin Facebookissa ilmoituksen Armeniassa järjestettävästä valokuvaustyöpajasta, tiesin heti, että tähän tilaisuuteen olisi tartuttava. Ei sillä, että olisin koskaan haaveillut matkasta Armeniaan; enhän tiennyt maasta yhtään mitään. Silti olin vakuuttunut, että juuri sinne minun kuului mennä. Että juuri tässä olisi huikea mahdollisuus päästä kokemaan jotakin toisenlaista kuin yleensä. Niinpä uskaltauduin ottamaan yhteyttä työpajan vetäjään, … Jatka artikkeliin Ihmeellinen Armenia
Kolme vuotta sitten Helsingissä tihkutti vettä ja pilvet olivat peittäneet taivaan. Minä kannoin isäni kanssa viimeiset pahvilaatikot pakettiautoon ja vedin perässä oven kiinni. Isä istui kuljettajan paikalle, minä viereen oikealle. Kun pakettiauto kurvasi pihasta kohti Pasilan autojuna-asemaa, rinnassa muljahti. Olin juuri jättänyt kotini, ja edessä oli suuri tuntematon. Ajoimme pakettiauton junavaunuun ja hyppäsimme itse junaan … Jatka artikkeliin Kolme vuotta sitten
Liisa Kuittinen 