Sunnuntai-iltana hyppään autonrattiin ja suuntaan auton nokan kohti Muoniota. Ajatukseni ovat melko sekavat, sillä olemme edellisenä iltana juhlineet ystäväpariskunnan häitä Luostolla ja juhlat ovat venyneet pitkiksi. En oikein sisäistä, mitä juuri nyt on tapahtumassa: olen muuttamassa vuodeksi Muonioon erä- ja luonto-oppaan ammattiopintojen takia. Opinnot alkaisivat seuraavana aamuna.
Olen ostanut oman auton (käytetyn Volkkarin) ja hankkinut Muonion keskustasta pienen yksiön (23 neliötä), jonne olen jo muuttanut ison osan tavaroistani. Tarkoitukseni on asua siellä arkiviikot seuraavan vuoden ajan.
Ilta-aurinko paistaa, ja tiellä liikkuu paljon poroja. Mietin, mitä ihmettä olen tekemässä. Mikä idea tämäkin nyt taas oli?
Olen jälleen kerran uuden edessä.
Kun muutin Sodankylään liki viisi vuotta sitten, ei mielessäni käynyt, että jokin päivä lähtisin opiskelemaan eräoppaaksi. Ehei, suunnitelmani oli tehdä Lapissa toimittajan töitä. Ja niitä olen tehnytkin.
Olen ollut onnekas ja saanut tehdä tosi kivoja hommia, mutta joskus vuosi sitten mielessäni alkoi kaihertaa, että kaipasin toimittajan töiden rinnalle jotakin muuta. Jotakin missä saisin oppia jotain uutta.
En muista, milloin tai miten sain idean eräopasopinnoista ensimmäisen kerran, mutta mietin asiaa enemmän tai vähemmän aktiivisesti noin vuoden. Keväällä sitten päätin rohkaistua ja hakea opintoihin.
Olen Lapissa asuessani innostunut patikoinnista, mutta miksikään eräkonkariksi minua ei voi kutsua. Onneksi näitä opintoja aloittaessa ei sellainen tarvitse ollakaan. Tässähän oppii.
Opinnot alkoivat viime viikon maanantaina. Heti ensimmäisen viikon päätteeksi lähdimme tutustumisretkelle Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon. Yövyimme teltoissa ja saimme itse suunnitella ja valmistaa ruokamme ruokaparin kanssa.
Retki meni hyvin, mutta heti alkuun sain huomata retkivarusteeni täysin puutteellisiksi. Omistan esimerkiksi pelkän kesämakuupussin, joka ei riittänyt alkuunkaan. Tämä elokuu on ollut Lapissa harvinaisen kylmä, ja öisin lämpötila on laskenut lähemmäs nollaa, joten palelin yön kesämakuupussissani.
Retken jälkeen olenkin lähtenyt täydentämään varustearsenaaliani. Olen tilannut verkkokaupasta muun muassa lämpimämmän makuupussin, jonka toivon saapuvan ensi maanantaihin mennessä, sillä silloin lähdemme viideksi päiväksi maastoon harjoittelemaan kesäerätaitoja. En haluaisi viettää neljää yötä teltassa palellen.
Meitä erä- ja luonto-opasopiskelijoita on ryhmässämme 22. Väki tulee ympäri Suomea – lähes kaikki eteläisestä Suomesta. Joukossa on monenikäisiä ja -taustaisia opiskelijoita.
Opinnot kestävät vuoden, ja niiden aikana opimme monenlaisia luonnossa liikkumiseen, retkeilyyn ja eräilyyn liittyviä taitoja. Esimerkiksi tällä viikolla olemme harjoitelleet suunnistusta ja tutustuneet kasveihin. Ensi viikon treenaamme sitten niitä kesäerätaitoja. Syyskuun alussa koittaa alkusyksyn kohokohta: lähdemme kuudeksi päiväksi syysvaellukselle Lemmenjoelle. Sitä retkeä odotan jo kovasti.
On jännittävää olla jälleen opiskelija. Valmistuin yliopistosta 15 vuotta sitten ja sen jälkeen olen tehnyt pelkästään media-alan töitä. Nämä erä- ja luonto-oppaan ammattiopinnot poikkeavat hyvin paljon vanhoista yliopisto-opinnoistani. Opiskelu täällä on hyvin konkreettista ja käytännönläheistä, ja ulkona ollaan paljon.
Olen lähtenyt useasti ja hypännyt monta kertaa uuteen. Olen esimerkiksi asunut Italiassa ja tehnyt korkeakouluharjoittelun aikanaan Berliinissä.
Isoin ja vaativin hyppy oli kuitenkin muutto Sodankylään marraskuussa 2014. Sopeutuminen vei pitkään, ja ensimmäiset kuukaudet Sodankylässä ajattelin tehneeni ison virheen jättäessäni kaiken.
Muonioon muuttaessani hoksasin, että olen lopulta sopeutunut Lappiin tosi hyvin. Koen pohjoisen nykyään kodikseni, ja minun on helppo olla täällä. Se tuntuu hyvältä.
Muutto Muonioon ei olekaan ollut missään määrin niin iso muutos kuin muutto Sodankylään aikanaan. On tässäkin silti oma sopeutumisensa. On löydettävä uusi arkirytmi ja tapa olla uudella paikkakunnalla, uudessa porukassa. Vaikeaa on myös olla erossa kumppanista.
Välillä huolettaa myös toimeentulo. Saan opintojen ajan yrittäjän aikuiskoulutustukea, mutta se on tosi pieni, vain 592 euroa kuussa (toisin kuin palkansaajilla, tulot eivät vaikuta tuen suuruuteen, vaan summa on sama kaikille yrittäjille). Yrittäjä saa kyllä jatkaa opintojen ohessa yritystoimintaansa, kunhan yritystulot pienenevät tukikuukausina vähintään kolmanneksella. Mutta kuinka paljon ennätän, jaksan ja pystyn tekemään töitä, jää nähtäväksi. Välillä myös pelottaa, että kaikki toimeksiantajat unohtavat minut, kun teen näitä opintoja. Toivon kuitenkin, että pystyn opintojen ohessa jatkamaan toimittajan töitä jollain tavalla.
En tiedä, minne nämä opinnot minua vievät ja mitä tästä kaikesta seuraa, mutta siitä olen vakuuttunut, että edessä on hurjan mielenkiintoinen vuosi. Ainakaan tylsäksi ei käy tämä elämä.
Liisa Kuittinen 
Onnea opiskeluihin, Liisa!
TykkääTykkää
Kiitos, Atso! 🙂
TykkääTykkää