Lost in translation – mietteitä matkan puolivälissä

Ensimmäisenä päivänä sensei (opettaja) jakaa jokaiselle koulun ohjesäännön. Sääntökohtia on 18, ja niistä jokainen käydään läpi yhdessä huolellisesti. Kohdassa 4.1 kerrotaan, ettei tunneilta saa myöhästyä. Kielitunnit alkavat aamuisin kello 9.20, mutta paikalla tulisi olla jo kymmentä yli. "Tämä on ainoa maa, jossa silloin kun on ajoissa, on myöhässä", puuskahtaa venäläinen kurssitoverini myöhemmin. Sääntöjä luetaan lähes puolitoista tuntia: … Jatka artikkeliin Lost in translation – mietteitä matkan puolivälissä

Papuja ja (puoli)alastomia miehiä – On siis kevät

"Silloin heitellään papuja ja syödään papuja", kertoo kielikurssin opettaja Kazama-sensei eräänä päivänä ja kirjoittaa taululle sanan setsubun. Setsubun on vuodenajan vaihtumisen ja kevään tulon juhla, jota japanilaisen kuukalenterin mukaan vietetään risshunin eli kevään ensimmäisen päivän aattona (gregoriaanisen kalenterin mukaan joko 3. tai 4. helmikuuta). Silloin talven pahat henget karkotetaan pois rituaalein, joista yksi on mamemaki, paahdettujen soijapapujen heittely. … Jatka artikkeliin Papuja ja (puoli)alastomia miehiä – On siis kevät

Kohti uutta – Alkuvuoden vietän Japanissa

Ulkona sataa lunta. On kaamosaika, pilvimassa on peittänyt taivaan, eikä valoa riitä kuin muutama tunti päivässä, jos sitäkään. Lumi on paksua ja raskasta, maisema tasaisen harmaa. Oli tämäkin vuodenaika muuttaa tänne, kiroan mielessäni, kun astun ulos. Lähden kävelemään jonnekin; en tiedä minne. Kävelen aikani ja päädyn Kitisen rantaan. Joki on jäässä, eikä missään näy yhtään … Jatka artikkeliin Kohti uutta – Alkuvuoden vietän Japanissa