Kirjoituksia

Hellepäivien mietteitä & yksi kirjasuositus: Elin Willowsin Sisämaa

"Tänne ei muuteta. Se käy selväksi jo kauan ennen kuin pakkaan tavarani autoon muuttaakseni ne tänne. Joudun selittelemään, miksi lähden kaupungista ja muutan yli tuhannen kilometrin päähän."   Kun kuulin Elin Willowsin keväällä ilmestyneestä kirjasta Sisämaa (Teos 2018), hätkähdin. Kirjan sanottiin kertovan nuoresta naisesta, joka muuttaa pieneen, syrjäiseen taajamaan jonnekin Ruotsin pohjoiseen, "Sisämaahan". Tarina kuulosti jokseenkin, … Jatka artikkeliin Hellepäivien mietteitä & yksi kirjasuositus: Elin Willowsin Sisämaa

Ihmeellinen Armenia

Kun helmikuussa näin Facebookissa ilmoituksen Armeniassa järjestettävästä valokuvaustyöpajasta, tiesin heti, että tähän tilaisuuteen olisi tartuttava. Ei sillä, että olisin koskaan haaveillut matkasta Armeniaan; enhän tiennyt maasta yhtään mitään. Silti olin vakuuttunut, että juuri sinne minun kuului mennä. Että juuri tässä olisi huikea mahdollisuus päästä kokemaan jotakin toisenlaista kuin yleensä. Niinpä uskaltauduin ottamaan yhteyttä työpajan vetäjään, … Jatka artikkeliin Ihmeellinen Armenia

Kolme vuotta sitten

Kolme vuotta sitten Helsingissä tihkutti vettä ja pilvet olivat peittäneet taivaan. Minä kannoin isäni kanssa viimeiset pahvilaatikot pakettiautoon ja vedin perässä oven kiinni. Isä istui kuljettajan paikalle, minä viereen oikealle. Kun pakettiauto kurvasi pihasta kohti Pasilan autojuna-asemaa, rinnassa muljahti. Olin juuri jättänyt kotini, ja edessä oli suuri tuntematon. Ajoimme pakettiauton junavaunuun ja hyppäsimme itse junaan … Jatka artikkeliin Kolme vuotta sitten

Takaisin pohjoisessa

Kuukausi sitten palasimme Nagoyasta. Sen jälkeen aika on kiitänyt hurjaa vauhtia. Jännitin kotiinpaluuta, sillä minulla ei ollut suuria jatkosuunnitelmia - ei tarkkaa tietoa töistä eikä mistään. Olisin halunnut jäädä Japaniin. Ajatus lumesta kauhistutti. Kun sitten palasimme, hämmästyin, miten helposti solahdin takaisin näihin olosuhteisiin ja ympyröihin. Aivan kuin en olisi poissa ollutkaan. Jännä juttu. Paljon on … Jatka artikkeliin Takaisin pohjoisessa

Lopputilin aika: Mitä opin Japanista 86 päivässä?

Japani ei kuulunut suunnitelmiini. En koskaan haaveillut muutosta Japaniin, eikä japanin kieli kiinnostanut minua pätkääkään. Kun sitten pyytämättä ja yllätyksenä vastaan tuli mahdollisuus muuttaa kolmeksi kuukaudeksi Nagoyaan, ajattelin, että no jaa, voisihan sitä kokeilla. En etukäteen osannut aavistaa, kuinka syvän vaikutuksen tämä maa minuun tekisi ja kuinka paljon innostuisin tästä kielestä. Niin siinä lopulta kuitenkin kävi. Ei hetkessä, … Jatka artikkeliin Lopputilin aika: Mitä opin Japanista 86 päivässä?

Pieni saariseikkailu ja muuan nolo tilanne

"Tahdon merelle", olen hokenut siitä lähtien, kun tammikuun alussa saavuin Japaniin. Vihdoin viikonloppuna toiveeni toteutui, kun lähdimme lauantaina retkelle Nagoyan lähistöllä sijaitsevalle Mikawan lahdelle. Suuntanamme oli parinsadan asukkaan Sakushima (佐久島), joka tunnetaan idyllisenä taidesaarena. Saarella on lukuisia taideteoksia ja -installaatiota, ja trenditietoiset nagoyalaiset käyvät siellä päivä- ja viikonloppuretkeilemässä. Saareen kulkee lautta pienestä Isshikin satamasta. Alukselle päästäkseen on ensin matkustettava Meitetsu-junalla Nishion … Jatka artikkeliin Pieni saariseikkailu ja muuan nolo tilanne

Lost in translation – mietteitä matkan puolivälissä

Ensimmäisenä päivänä sensei (opettaja) jakaa jokaiselle koulun ohjesäännön. Sääntökohtia on 18, ja niistä jokainen käydään läpi yhdessä huolellisesti. Kohdassa 4.1 kerrotaan, ettei tunneilta saa myöhästyä. Kielitunnit alkavat aamuisin kello 9.20, mutta paikalla tulisi olla jo kymmentä yli. "Tämä on ainoa maa, jossa silloin kun on ajoissa, on myöhässä", puuskahtaa venäläinen kurssitoverini myöhemmin. Sääntöjä luetaan lähes puolitoista tuntia: … Jatka artikkeliin Lost in translation – mietteitä matkan puolivälissä

Papuja ja (puoli)alastomia miehiä – On siis kevät

"Silloin heitellään papuja ja syödään papuja", kertoo kielikurssin opettaja Kazama-sensei eräänä päivänä ja kirjoittaa taululle sanan setsubun. Setsubun on vuodenajan vaihtumisen ja kevään tulon juhla, jota japanilaisen kuukalenterin mukaan vietetään risshunin eli kevään ensimmäisen päivän aattona (gregoriaanisen kalenterin mukaan joko 3. tai 4. helmikuuta). Silloin talven pahat henget karkotetaan pois rituaalein, joista yksi on mamemaki, paahdettujen soijapapujen heittely. … Jatka artikkeliin Papuja ja (puoli)alastomia miehiä – On siis kevät

Kohti uutta – Alkuvuoden vietän Japanissa

Ulkona sataa lunta. On kaamosaika, pilvimassa on peittänyt taivaan, eikä valoa riitä kuin muutama tunti päivässä, jos sitäkään. Lumi on paksua ja raskasta, maisema tasaisen harmaa. Oli tämäkin vuodenaika muuttaa tänne, kiroan mielessäni, kun astun ulos. Lähden kävelemään jonnekin; en tiedä minne. Kävelen aikani ja päädyn Kitisen rantaan. Joki on jäässä, eikä missään näy yhtään … Jatka artikkeliin Kohti uutta – Alkuvuoden vietän Japanissa