Kaksi vuotta sitten elokuussa aloitin eräopasopinnot, vuosi sitten jäin äitiyslomalle.
Äitiyslomani päättyi kesäkuussa, ja vaikka lapsi – joka täyttää syyskuussa vuoden – on kotihoidossa ainakin vielä syksyn, tarkoitukseni olisi palata töiden pariin syksyn aikana pikkuhiljaa. Ensimmäiset jutut on jo sovittuna, ja ensimmäisellä juttukeikallakin olen jo ehtinyt käydä.
Töihin paluu jännittää ja mietityttää. Osaanko enää mitään? Miten saan sovitettua yhteen perhe-elämän ja työnteon? Olen itseni työllistäjä, toiminimiyrittäjä, eikä raja töiden ja vapaa-ajan välillä ole niin selkeä kuin palkkatyöläisellä. Miten saan homman toimimaan?
Olen kysellyt neuvoja kokeneemmilta ja saanut hyviä vastauksia: Ei kannata haalia töitä liikaa. Tee vain itseä kiinnostavia juttuja. Ota askel kerrallaan.
Näillä eväin olen päättänyt astella kohti syksyä. Nähtäväksi jää, miten hyvin siinä onnistun. Veikkaan, että on haastavaa olla haalimatta töitä liikaa.
Töidenteon lisäksi haluan ehtiä syksyllä retkeilemään ja nauttimaan ruska-ajasta. Vauvan tai taaperon kanssa retkeily on minulle uutta, mutta sitäkin olen harjoitellut pikkuhiljaa pienin askelin. Talvella kävimme vauvan kanssa hiihtoretkillä. Koska meillä ei ole ahkiota, pistimme vaunujen kopan tavarapulkkaan ja vauvan sinne nukkumaan. Pieni nukkui pulkassa makoisasti.
Keväällä ostimme kantorinkan, johon olemme nyt kesällä vähitellen totutelleet tytärtämme. Tyttö vaikuttaa viihtyvän rinkassa ja tarkkailee sieltä tapahtumia tyytyväisenä.
Toiveissa on, että ehtisimme syyskuussa tehdä ruskaretkiä lähikohteisiin. Ehkä käymme Oratunturissa tai Pittiövaarassa tai Nattasilla. Katsotaan, minne ehdimme ja pääsemme.
Liisa Kuittinen 