Kuukausi sitten palasimme Nagoyasta. Sen jälkeen aika on kiitänyt hurjaa vauhtia. Jännitin kotiinpaluuta, sillä minulla ei ollut suuria jatkosuunnitelmia - ei tarkkaa tietoa töistä eikä mistään. Olisin halunnut jäädä Japaniin. Ajatus lumesta kauhistutti. Kun sitten palasimme, hämmästyin, miten helposti solahdin takaisin näihin olosuhteisiin ja ympyröihin. Aivan kuin en olisi poissa ollutkaan. Jännä juttu. Paljon on … Jatka artikkeliin Takaisin pohjoisessa
Japani ei kuulunut suunnitelmiini. En koskaan haaveillut muutosta Japaniin, eikä japanin kieli kiinnostanut minua pätkääkään. Kun sitten pyytämättä ja yllätyksenä vastaan tuli mahdollisuus muuttaa kolmeksi kuukaudeksi Nagoyaan, ajattelin, että no jaa, voisihan sitä kokeilla. En etukäteen osannut aavistaa, kuinka syvän vaikutuksen tämä maa minuun tekisi ja kuinka paljon innostuisin tästä kielestä. Niin siinä lopulta kuitenkin kävi. Ei hetkessä, … Jatka artikkeliin Lopputilin aika: Mitä opin Japanista 86 päivässä?
"Tahdon merelle", olen hokenut siitä lähtien, kun tammikuun alussa saavuin Japaniin. Vihdoin viikonloppuna toiveeni toteutui, kun lähdimme lauantaina retkelle Nagoyan lähistöllä sijaitsevalle Mikawan lahdelle. Suuntanamme oli parinsadan asukkaan Sakushima (佐久島), joka tunnetaan idyllisenä taidesaarena. Saarella on lukuisia taideteoksia ja -installaatiota, ja trenditietoiset nagoyalaiset käyvät siellä päivä- ja viikonloppuretkeilemässä. Saareen kulkee lautta pienestä Isshikin satamasta. Alukselle päästäkseen on ensin matkustettava Meitetsu-junalla Nishion … Jatka artikkeliin Pieni saariseikkailu ja muuan nolo tilanne
Ensimmäisenä päivänä sensei (opettaja) jakaa jokaiselle koulun ohjesäännön. Sääntökohtia on 18, ja niistä jokainen käydään läpi yhdessä huolellisesti. Kohdassa 4.1 kerrotaan, ettei tunneilta saa myöhästyä. Kielitunnit alkavat aamuisin kello 9.20, mutta paikalla tulisi olla jo kymmentä yli. "Tämä on ainoa maa, jossa silloin kun on ajoissa, on myöhässä", puuskahtaa venäläinen kurssitoverini myöhemmin. Sääntöjä luetaan lähes puolitoista tuntia: … Jatka artikkeliin Lost in translation – mietteitä matkan puolivälissä
"Silloin heitellään papuja ja syödään papuja", kertoo kielikurssin opettaja Kazama-sensei eräänä päivänä ja kirjoittaa taululle sanan setsubun. Setsubun on vuodenajan vaihtumisen ja kevään tulon juhla, jota japanilaisen kuukalenterin mukaan vietetään risshunin eli kevään ensimmäisen päivän aattona (gregoriaanisen kalenterin mukaan joko 3. tai 4. helmikuuta). Silloin talven pahat henget karkotetaan pois rituaalein, joista yksi on mamemaki, paahdettujen soijapapujen heittely. … Jatka artikkeliin Papuja ja (puoli)alastomia miehiä – On siis kevät
Ulkona sataa lunta. On kaamosaika, pilvimassa on peittänyt taivaan, eikä valoa riitä kuin muutama tunti päivässä, jos sitäkään. Lumi on paksua ja raskasta, maisema tasaisen harmaa. Oli tämäkin vuodenaika muuttaa tänne, kiroan mielessäni, kun astun ulos. Lähden kävelemään jonnekin; en tiedä minne. Kävelen aikani ja päädyn Kitisen rantaan. Joki on jäässä, eikä missään näy yhtään … Jatka artikkeliin Kohti uutta – Alkuvuoden vietän Japanissa
Liisa Kuittinen 